Nykyinen pankkijärjestelmä Suomessa muotoutui 1800-luvulla. Kansantalouksien kehittymisen ja vahvistumisen myötä muodostuivat kansalliset rahoitusjärjestelmät, joiden keskeisiä osatekijöitä olivat keskuspankki, kansalliset rahoitusmarkkinat ja erilaiset rahoituslaitokset. 1990-luvulla pankkikriisin jälkeen pankkirakenne muuttui voimakkaasti ja pankkikonttoreiden määrä ja henkilöstö vähenivät rajusti. 1990-luvun fuusiokehitys johti osaltaan Pohjoismaissa rajat ylittävien pankkikonsernien syntyyn.  

Tällä vuosituhannella pankkitoimintaan on vaikuttaneet fuusiot, kansainvälistyminen, tietotekninen kehitys, kilpailun lisääntyminen, vakavaraisuusvaatimusten uudistaminen, monenlainen talousrikollisuus, riskienhallinnan kehittyminen, vastuullisuuskysymykset sekä asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytyminen muutos.  

Nykyisin monet pankit ovat täyden palvelun suuria finanssitaloja. Ne tarjoavat monenlaisia vakuutuksia, rahoitusratkaisuja ja pankkipalveluita. Lisäksi pankit ovat myös ulkoistaneet toimintojaan. Kansallisen ja kansainvälisyyden rajanveto on vaikeaa, sillä pankkitoiminta on laajentunut eri maihin, ja markkinat ovat esimerkiksi EU-säädösten myötä kansainvälistyneet. 

Perinteisten pankkien lisäksi rahoitusmarkkinoille on tullut viime vuosina paljon uusia toimijoita. Kilpailu rahoitusmarkkinoilla on kiristynyt ja siksi valikoima eli esimerkiksi rahoitusvaihtoehdot ovat myös monipuolistuneet. Kilpailijoita tulee kotimarkkinoiden lisäksi kansainvälisesti ja toimintaa on yhä enemmän verkossa. Pankkien lisäksi rahoituslaitoksiksi lasketaan kiinnitysluottopankit, rahoitusyhtiöt, luottokorttiyhtiöt sekä erityisluottolaitokset.  

Pankkitoiminnan sääntelyn pohja vakavaraisuudessa 

Pankkitoimiala on aina ollut voimakkaasti säännelty ala. Finanssikriisi 2000-luvulla käynnisti alan sääntelyyn kohdistuvan suuren myllerryksen. Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän valuviat osoittivat, että sääntelyä tuli uudelleenarvioida ja korjata, jotta on mahdollista taata vakaasti toimiva rahoitusjärjestelmä. Pankkien toiminnan sääntelyn tarkoituksena on turvata etenkin tallettajien saamisia. Suomessa kuluttajien talletussuojasta vastaa Rahoitusvakausvirasto. Se perustettiin vuonna 2015 toimimaan Suomen kansallisena kriisinratkaisu- ja talletussuojaviranomaisena.

Pankkialaan vaikuttaa tällä hetkellä suuresti siis pankkeja koskevien vakavaraisuusvaatimusten uudistaminen, jossa keskeisenä lähtökohtana on pankkitoiminnan riskien aikaisempaa tarkempi huomioiminen sekä pankkien omien riskienhallintajärjestelmien kehittäminen. Kansallisesti sääntelyuudistus tuli voimaan erityisesti luottolaitoslain myötä vuonna 2014. Myöhemmät muutokset ja uudempi sääntely liittyy esimerkiksi palvelujen tarjontaa koskeviin vaatimuksiin, valvontaan ja hallinnollisiin seuraamuksiin, maksuvalmiuteen, vähimmäisomavaraisuusasteeseen sekä suuria asiakasriskejä koskeviin säännöksiin.

Luottojen sääntely ja kotitalouksien velkaantuminen 

Yhtenä keskeisenä ongelman luotottamisessa on nähty viime aikoina kärjistynyt kotitalouksien ylivelkaantuminen, joka on kahdessa vuosikymmenessä noussut 60 prosentista aina 130 prosenttiin saakka. Suurimmaksi osaksi velat ovat asuntolainoja, ja velkataakka on keskittynyt etenkin työikäisille. Ylivelkaantuntumisessa kyse ei ole pelkästään maksuhäiriömerkintäisten määrän kasvusta, vaan se alkaa kuormittaa myös niitä tavallisia kansalaisia, joiden velat suhteessa tuloihin ovat kohtuuttomat. Tilannetta pahentaa se, että matala korkotaso ei kannusta juurikaan säästämään.  

Asuntoluotottamista sääntelee asuntoluottodirektiivi (Mortgage Credit Directive, MCD), jonka tarkoituksena on ollut lisätä kuluttajien suojaa ja tietoutta sekä tehdä asunto-omaisuuden luototuksesta vastuullisempaa. Finvan verkkokurssit ”Asuntoluottodirektiiviin vaateet” (”license to opetate”) sekä osaamisen ylläpitoon tarkoitetut ”Carry On” -sisällöt kouluttavat jo useita pankkeja ja niiden henkilöstöä asuntoluototuksen sisältöihin. 

Ylivelkaantumisen hillitsemiseksi on suunnitteilla uusia lainsäädäntömuutoksia ja rajoituksia. Eräs konkreettinen ehdotus on kotitalouksien velkakatto kaikille luotoille. Esimerkiksi velan määrän kattona voisi toimia 4,5 kertaa talouden vuotuiset bruttotulot. Tämä ei ole toteutunut, mutta asuntoluottojen enimmäislaina-aikaa ja taloyhtiölainojen määrää rajoitetaan ja kulutusluottojen sääntely tiukentuu.

Myös positiivisen luottotietorekisterin valmistelut on aloitettu. Positiivisen luottotietorekisterin tarkoituksena on tarjota luotonantajille keinoja arvioida luotonhakijan maksukykyä helpommin sekä luotettavasti.  

Rahanpesun estäminen, pakotteet ja asiakkaan tunteminen 

Pankkitoiminnassa keskiöön nousee myös yhä enemmän KYC (Know Your Customer) & AML (Anti Money Laundering) -sääntelykokonaisuus, joka sisältää asiakkaan tuntemisen käytänteiden lisäksi rahanpesuun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvää sääntelyä. Vaikka kyseinen sääntely ulottuu myös pankki- ja luottotoiminnan ulkopuolelle, ovat rahoitusta tarjoavat yritykset keskiössä etenkin rahanpesun estämisen torjunnassa. Myös raportointivaatimukset kasvavat rahanpesusääntelyn alueella.

Lisäksi varojen jäädyttämisen ja pakotteiden merkitys on korostunut 2020-luvulla. Jäädytys- ja pakotelistojen seuraaminen ja niiden täytäntöönpano on osa pankkitoimijoiden velvoitteiden täyttämistä. Näyttää siltä, että pakotteiden käyttö tulee lisääntymään ja pakotekenttä monimutkaistuu.

Finanssivalvonta on asettanut sen tulevien vuosien strategian yhdeksi valvonnan keskeisemmäksi painopisteeksi rahanpesun estämisen. Rahanpesun estämisen toimenpiteiden puutteet ovatkin olleet viime vuosina useiden skandaaleiden takia otsikoissa. Tämä osaltaan heikentää myös kuluttajien luottamusta alaan. Pankkitoimijoille myös pakotteiden huomioimatta jättämisestä voi aiheutua huomattavia taloudellisia seuraamuksia ja mainehaittaa.

Finva tukee finanssialan yrityksiä asiakkaan tuntemiseen, rahanpesun ja terrorismin rahoittamiseen, talousrikollisuuden estämiseen sekä pakotteiden seurantaan liittyvässä osaamisen kehittämisessä toimialalle yhteisten verkkokurssien sekä ajankohtaisseminaarien avulla. 

Myös maksaminen muuttuu

Pankkitoiminnan muutos ja sääntely ylettyy myös maksamiseen. Maksujen välittäminen on yhteiskunnan ylläpitämisen kannalta välttämätön toimi, jossa pankeilla on keskeinen rooli. Maksamisen ekosysteemeihin kuuluu kuitenkin useita toimijoita ja erilaisia rooleja. Maksamisen alueella muutosajureina ovat toimineet teknologian mahdollistamat uudet maksutavat ja välineet, sääntelyn avaamat rajapinnat kolmansille osapuolille sekä asiakkaiden maksamiskäyttäytymisen muutokset.  

Maksaminen tapahtuu nykyisin suurimmaksi osaksi käteisen sijasta korteilla ja verkkomaksuilla. Myös älypuhelin- ja lähimaksaminen ovat uusina tulokkaina vallanneet maksamista. Maksamisen sanotaan pirstaloituneen moniin eri välineisiin ja teknologioihin. Uusien maksutapojen käyttöä lisää niiden helppous, nopeus, reaaliaikaisuus sekä maksudatan tuomat mahdollisuudet personoida kokemuksia. Mahdollistajana kaikelle tälle ovat taas ennen kaikkea tekniset muutokset ja digitalisaatio. 

Maksamisen sääntelyssä ehdottomasti keskeisimmässä roolissa on ollut uudistunut PSD2-sääntely. PSD2-direktiivin muutoksien on nähty muuttavan pankkitoimialaa voimakkaasti ja pysyvästi. Maksupalvelulain soveltamisala laajentui direktiivin myötä tuomalla niin sanotut kolmannet palveluntarjoajat sääntelyn ja valvonnan piiriin.  

Uusia maksupalveluiden tarjoajia ovat maksutoimeksiantopalvelun tarjoajat (Payment Initiation Service Providers, PIS) sekä tilitietopalvelun tarjoajat (Account Information Service Providers, AIS). Muutoksen myötä tilinpitäjäpankin on asiakkaan suostumuksella annettava pääsy asiakkaan tileille kolmansille osapuolille. Merkittävä muutos on lisäksi vaatimus vahvan tunnistamisen käyttämisestä sähköisten maksupalveluiden yhteydessä. Muutos on lisännyt kilpailua ja se tuo markkinoille uudenlaisia ketteriä ja innovatiivisia kilpailijoita. Perinteisten pankkien markkina-asemaa uhkaavat muun muassa toimialarajoja ylittävät teknologiayritykset sekä startup-yritykset. Uudet toimijat haastavat etenkin reaaliaikaisuudella sekä personoidulla kokemuksella. 

Lisäksi markkinoille on tullut kasvavassa määrin vaihtoehtoisia maksutapoja kuten virtuaalivaluutat, joiden taustalla on ollut tarkoitus luvallisen ja luotettavan valuutan luomisesta. Virtuaalivaluutan arvo määrittyy kysynnän ja tarjonnan perusteella ilman välikäsiä. Koko virtuaalivaluuttajärjestelmä perustuu sen käyttäjien keskinäiseen luottamukseen. Järjestelmän ominaisuuksiin kuuluu anonyymi rahaliikenne. Virtuaalivaluuttojen olemassaolo perustuu hajautettuun laskentaan ja lohkoketjuteknologiaan, joka mahdollistaa tiedon tallentamisen, eikä sitä voi jälkikäteen muuttaa. Virtuaalivaluutat tulivat vuonna 2019 Finanssivalvonnan valvontaan.

Aalto EE:n laaja-alainen koulutustarjonta tukena muutoksessa 

Aalto EE tukee ja tarjoaa pankkitoimintaan ja rahoittamiseen liittyvää koulutusta laaja-alaisesti erilaisille yrityksille ja asiantuntijoille. Koulutustarjonta ulottuu monipuolisesti muun muassa pankkisalaisuuteen, asiakkaan tuntemiseen, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen, kestävään rahoitukseen, luottokelpoisuuden arviointiin, asuntorahoittamisen sääntelyyn, sähköiseen asuntokauppaan, luottoriskeihin, luottotyyppeihin, vakuuksiin, ASP-sopimukseen, yritysrahoitukseen, maksuliikkeen ja maksujärjestelmien erityispiirteisiin, kassahallintaan, maa- ja metsätalouden rahoitustukiin sekä perintään.