Rakennettu ympäristö

Peltokorpi on erikoistunut palveluinnovaatioiden, palveluiden tuotantostrategioiden ja toiminnanohjauksen tutkimukseen. Hänen erityisosaamisalueitaan ovat muun muassa prosessien tuottavuuden mittaaminen ja kehittäminen, asiakasarvoon perustuvat liiketoimintamallit sekä rakennetun ympäristön mahdollistamat liiketoimintaverkostot ja toimitusketjut. Tutkimusmenetelmistä ja -metodeista hänelle tutuimpia ovat kvantitatiiviset analysointimenetelmät, mallintaminen sekä tapaustutkimukset.

Hän on toiminut puhujana useissa kansainvälisissä johtamisen konferensseissa ja ollut kirjoittajana useissa tieteellisissä artikkeleissa ja julkaisuissa. Tutkimustyön lisäksi hän on toiminut asiantuntijana useissa palveluprosessien ja toimitilojen kehittämishankkeissa kunnissa, sairaanhoitopiireissä, säätiöissä ja yrityksissä.

Aiemmin Peltokorpi on työskennellyt BIT-tutkimuskeskuksen johtajana Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden laitokselta vuonna 2005 ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2010.

Photo: Aalto University / Jaakko Kahilaniemi

Hän opettaa erityisesti maisterivaiheen opiskelijoita johtajuuden, tiimityön ja itsensä johtamisen teemoissa.

Ylitalon pedagogisessa lähestymistavassa korostuu dialoginen ja voimavarakeskeinen näkökulma. Hän toimii myös työnohjaajana, valmentajana ja työyhteisösovittelijana. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus johtajien, johtoryhmien ja organisaatioiden valmentamisessa ja kehittämisessä sekä yrityksissä, että julkisissa organisaatioissa.

Tutkimuksessaan Ylitalo on keskittynyt johtajien ja johtajuuden kehittämiseen ja erityisesti ohjauksellisten, voimavarakeskeisten ja dialogisten kehittämistapojen vaikuttavuuden tutkimiseen. Lisäksi hän on tutkinut yritysten ja organisaatioiden välisten yhteistyö- ja kumppanuussuhteiden sosiaalista dynamiikkaa ja kehittämistä sekä verkostojohtamista ja verkostomaisen toimintatavan kehittämistä.

Hän on työskennellyt useita vuosia rakennustuotannon ja rakennustalouden tutkimus-, koulutus- ja kehitystehtävissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Seppänen on vienyt aktiivisesti maailmalle Suomen korkeatasoista rakennusalan johtamisosaamista. Hän on toiminut vuosittain luennoitsijana muun muassa Stanfordin ja Berkeleyn yliopistoissa ja kehittänyt samalla uusia innovatiivisia opetusmenetelmiä. Hän vieraili Stanfordin yliopistossa stipendiaattina vuosina 2005–2006. Seppänen kirjoitti yhdessä australialaisen professorin Russell Kenleyn kanssa oppikirjan Location-Based Management System for Construction (LBMS).

Seppänen on toiminut aktiivisesti kansainvälisessä International Group of Lean Constructionissa, jossa hän toimi vuoden 2015 konferenssin tieteellisen toimikunnan puheenjohtajana.

Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta vuonna 2001 ja väitteli tekniikan tohtoriksi rakennustuotannon ja –talouden alalta vuonna 2009 Teknillisestä korkeakoulusta.

Hänen tutkimuksensa käsittelee rakentamisen ilmastovaikutuksia ja hiilen kiertoa rakennetussa ympäristössä sekä uusia rakentamisen materiaaleja ja ratkaisuja.

Työskennellessään ympäristöministeriössä Kuittinen kehitti rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmän sekä käynnisti pohjoismaiden oman Bauhaus-ohjelman. Arkkitehtinä hän on osallistunut useisiin kestävän kehityksen koerakennushankkeisiin sekä toiminut rakentamisen asiantuntijana humanitaarisissa operaatioissa. 

Heinonen on erikoistunut kestävän kehityksen haasteisiin yhteisörakenteissa ja elämäntavoissa. Hänen tärkeimpiä tutkimusalueitaan ovat kulutukseen perustuva kaupunkien hiilijalanjälki ja vähähiiliset kaupunkiasutukset.

Jukka Heinonen on kehittänyt tutkimuslähestymistapoja ja analyysimenetelmiä erityisesti rakennetun ympäristön epäsuorien ja ulkoistettujen päästöjen mallintamiseen. Hän on yksi maailman 1000 suurimmasta ilmastonmuutostutkijasta Reutersin vuonna 2021 julkaisemassa listassa, ja tuoreessa tutkimuksessa hänet nimettiin maailman 10 parhaan hiilijalanjälkitutkijan joukkoon.

Heinonen on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta ja tohtoriksi Aalto-yliopistosta Helsingissä.