Oppisisällöt siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Kuuntelemme podcasteja matkalla töistä kotiin ja katselemme videoita mobiililaitteilta odottaessamme lasta tanssitunnilta. Illalla, kun pienet on saatu nukkumaan tai teinit lukittautuvat huoneisiinsa, otamme läppärin ja kupin teetä, ja uppoudumme sohvalle suorittamaan verkkokurssia.
Kuulokkeet päässä, näytön loisteessa, on hetki aikaa itselle ja omille ajatuksille. Mutta vaikka tämä on sitä opiskelun ihanuutta, on pumpulissa piikki.
Siksi se voi olla parhaimmillaan iskevää ja hoksauttavaa, mutta heikoimmillaan unettavaa."
Verkko mahdollistaa sen, että voimme saada tietoa monenlaisista asioista ja ottaa sitä vastaan liki missä vain.
Verkon yli välitettävän tiedon täytyy kuitenkin olla luonteeltaan sellaista, että sen voi välittää verkon yli. Siksi se voi olla parhaimmillaan iskevää ja hoksauttavaa, mutta heikoimmillaan unettavaa. Näin voi käydä, jos tieto ymmärretään ikään kuin esineenä, jonka yksi antaa ja toinen ottaa vastaan. Harvempi jaksaa lappaa tavaraa yökaudet ja Nukkumatti valtaa sohvan.
Hyvä lyhyt video voi olla jopa tajunnanräjäyttävä kokemus. Mutta kuten kaikki räjähdykset, haihtuu se helposti savuna ilmaan ja kipinät sammuvat. Ajatus katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin.
Ja tämä räjähdys tapahtuu kuitenkin vain omassa tajunnassasi. Miten paljon saat muutosta aikaan sillä, että vain sinä saat jonkin mielettömän ajatuksen? Eikö ajatus ole täysin tajuton tai suorastaan mieletön?
Verkkosisältöjen ongelma onkin se, että ne eivät välttämättä rakenna syvempää ymmärrystä. Ymmärryksen muodostumiseen tarvitaan kohtaamista ihmisten kanssa.
Parhaissa valmennuksissa verkkosisältö yhdistetään ihmisten tapaamiseen.
Ymmärrys syntyy nimittäin kolmesta asiasta: ajasta, tilasta ja jakamisesta. Tarvitsemme aikaa, jotta pystymme prosessoimaan ajatuksiamme ja viemään opittua käytäntöön. Tarvitsemme tilan, jossa maailmamme kohtaavat ja tarvitsemme jakamista, jotta voimme arvioida ajatustemme tolkullisuutta – olemmeko ymmärtäneet asian oikein?
Ymmärryksen kasvattaminen vaatii avointa ja aitoa jakamista ja se on mahdollista vain, jos luotamme toisiimme."
Ymmärrys on herkkä asia. Työelämän sosiaaliseen systeemiin kuuluu, että joudumme usein esittämään, että tiedämme ja ymmärrämme asiat. Mutta ei ole kiva esittää ja varsinkaan jäädä kiinni siitä, että ei ole tajunnut jotain asiaa tai että on itse tajuamattaan levittänyt väärää tietoa. Joskus on sanottava, että en tiedä - ja usein emme tiedä, mitä emme tiedä.
Opiskelu on keino pyrkiä pois noista tilanteista. Lisäämme ymmärtämystä, kun vertaamme omia ajatuksiamme kouluttajien esittelemään tieteelliseen tietoon ja opiskelutovereiden kokemuksiin. Opimme toisiltamme ja saatamme myös voimaantua, kun havaitsemme jo ymmärtävämme asioita, joita emme edes tienneet ymmärtävämme.
Ymmärryksen kasvattaminen vaatii avointa ja aitoa jakamista ja se on mahdollista vain, jos luotamme toisiimme. Ja tämän takia meidän on kohdattava. Meidän pitää voida tarkastella kasvojen mikroilmeitä, lukea kehonkieltä ja kuunnella äänensävyä. Meidän pitää voida nauraa yhdessä ja kurtistaa kulmia.
Ymmärrys on tietoa, joka muodostuu ajassa, tilassa ja vuorovaikutuksessa. Ymmärrys on tietoa, jota ei saada, vaan jota pitää etsiä – ja uusi tieto löydetään yhdessä.
AaltoJOKO® on Suomen johtava liikkeenjohdon johtamiskoulutus, jossa tieteellinen tieto yhdistyy vankkaan käytännönläheisyyteen. Lue lisää ohjelmasta.