Onnellisuus ei ole täydellisyyttä vaan kykyä hyväksyä elämän moninaisuus ja löytää merkityksellisyyttä arjesta.
Näin voisi tiivistää filosofi ja apulaisprofessori Frank Martelan ajatukset siitä, miksi Suomi on maailman onnellisin maa kahdeksatta kertaa peräkkäin.
"Se, että suomalaisten onnellisuus on korkealla tasolla ei tarkoita sitä, että moni olisi täydellisen onnellinen vaan sitä, että meillä on vähemmän onnettomia ihmisiä", Frank Martela sanoo.
Suomessa instituutioihin voi luottaa ja yhteiskunta tarjoaa turvaa ja vähentää epäonnen lähteitä.
"Meillä on työttömyysturva, äitiys- ja isyysvapaat ja terveydenhuolto. Valtio huolehtii kansalaisista."
Työelämä on vähemmän hierarkkista
Myös työelämässä kulttuuri on sellainen, että yksittäisellä työntekijällä on enemmän tilaa toteuttaa itseään, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja miettiä, mikä on järkevää.
"Työntekijän hyvinvoinnin ja motivaation kannalta on tärkeää, että ihmisellä on enemmän valtaa omaan työhönsä. Modernissa työympäristössä tämä on myös tuottavampaa."
"Perinteisessä organisaatiossa johto on kuin pää ja työntekijät kuin kädet. Johto tekee päätökset, eikä työntekijöiden ideoita tavallisesti kuunnella tai viedä eteenpäin. Kun mukaan tuodaan tasa-arvoisempi kulttuuri, koko työyhteisön ajatukset ja osaaminen saadaan paremmin käyttöön."
Kun mukaan tuodaan tasa-arvoisempi kulttuuri, koko työyhteisön ajatukset ja osaaminen saadaan paremmin käyttöön.
Martela uskookin, että startup-kulttuuri on muuttanut tätä ajattelua. Yrittäjyys ei ole enää kakkosvaihtoehto niille, jotka eivät saaneet parempia töitä, vaan kunnianhimoinen uravalinta. Kun työpaikalla on startupmainen ajattelutapa, jokaisella on sekä vastuuta että valtaa työhönsä ja luovuus kasvaa.
Koulutus ei ole sidottu vanhempien varallisuuteen
Suomalainen koulujärjestelmä tukee mahdollisuuksien tasa-arvoa ja opiskelijan autonomiaa. Vanhempien on vaikkapa helpompaa ryhtyä yrittäjiksi suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, eikä lapsien yliopistoon pääsy ole kiinni siitä, onko vanhemmilla varaa maksaa heidän opintojaan.
"Työelämässä on helpompi ottaa riskejä, kun tietää, että perheen terveydenhuolto ei ole kiinni siitä, onnistuuko itse vai ei."
"Suomessa vanhempien tulotaso ei ratkaise, voiko kouluttautua unelma-alalleen. Ja suomalainen koulutusjärjestelmä tukee autonomiaa. Ei ole liian paljon sellaista kulttuuria, että opettaja puhuu ja opiskelija opettelee ulkoa vaan pikemminkin asenne, että itse tekemällä ja työstämällä opitaan asioita.
 |
|
Frank Martelalla on tapana kiteyttää Suomen onnen salaisuus kansainväliselle medialle näin: valtiot eivät voi tehdä kansalaisista onnellisia mutta ne voivat poistaa monia onnettomuuden lähteitä. |
Arjen pienet asiat tekevät onnelliseksi
Ei ole salaisuus, että suomalaiset ovat kesämökkikansaa. Mökillä palataan perusasioiden äärelle, nautitaan siitä, että ympärillä ovat luonto, järvi ja sauna.
"Ihminen on kuitenkin eläin, ja eläimet tykkäävät yleensä luonnosta. Sen sijaan, että menisimme maailmanluokan huvipuistoihin ja maksaisimme siitä paljon rahaa, menemme mökille ja nautimme siitä, että saamme olla osa luontoa", Frank Martela sanoo ja muistuttaa, että useimmilla kansoilla on omat tapansa nauttia luonnosta, olipa se sitten kylpemistä vaikkapa japanilaisissa luonnon mineraalilähteissä, onseneissä, tai hiljentymistä valtameren äärellä.
Ihminen on kuitenkin eläin ja eläimet tykkäävät yleensä luonnosta.
Onnellisuus voi Martelan mielestä olla osittain kulttuurisesti opittua: asenteet vaikuttavat siihen, miten tilanteet koetaan, mitä pidämme tavoiteltavana ja kuinka tulkitsemme kokemuksiamme. Jos on vaikkapa käyttänyt koko elämänsä siihen, että jahtaa jotain tiettyä asiaa tai materiaalista tavoitetta, maali siirtyy yleensä vain eteenpäin.
"Toisaalta jonkin verran ihminen voi myös vaikuttaa omiin asenteisiinsa. Jotkut pystyvät olemaan läsnä nykyhetkessä ja löytämään onnen siitä, mitä heillä on juuri tällä hetkellä."
Itsetuntemus auttaa elämään omannäköistä elämää
Vaikka Frank Martela on kirjoittanut onnellisuudesta kirjan ja puhuu aiheesta tämän tästä, hän ei itse ajattele omaa onnellisuuttaan kovinkaan usein. Joskin hän kokee olevansa kohtuullisen onnellinen.
"Omaa onnea ei ole tarvetta suoranaisesti pohtia, mutta kyllähän se tulee omien elämänvalintojen sivutuotteena. Kun on aikanaan miettinyt syvällisesti omia elämänvalintojaan, on päätynyt elämään tavalla, joka tukee omaa onnea."
"Liiallinen yritys optimoida ja maksimoida omaa onnellisuutta voi taas johtaa siihen, että ihminen on vähemmän tyytyväinen omaan elämäänsä ja se voi muodostua onnellisuuden esteeksi."
Tästä Martela puhuu esimerkiksi kirjassaan Älä etsi Onnea (Gummerus, 2025). Jos ihmiset välittäisivät vähemmän sosiaalisesta vertailusta, uskaltaisivat olla myös epäsuosittuja ja hyväksyä negatiiviset tunteensa, tyytyväisyys omaan elämään olisi usein syvempää.
Kun on aikanaan miettinyt syvällisesti omia elämänvalintojaan, on päätynyt elämään tavalla, joka tukee omaa onnea.
Hän myös kehottaa valitsemaan tarkkaan ihmiset, joiden hyväksyntää tavoittelee ja joiden mielipiteistä välittää. Toki on helpompi olla välittämättä toisten hyväksynnästä, jos on saanut jo lapsuuden kodistaan pyyteettömän hyväksynnän kokemuksen.
"Vanhempien rooli on merkittävä. Toiset vanhemmat osaavat välittää tunteen, että lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin on ja että hänen valintojaan tuetaan."
"Jos alkaa liikaa vastata muiden odotuksiin, ei koskaan voi olla tyytyväinen, koska muiden odotukset ovat yleensä aina ristiriitaisia. Se on polku, joka ei johda kestävään onnellisuuteen."
Onnellisuus ei myöskään ole jatkuvia huipputunteita vaan riittävää tyytyväisyyttä omiin valintoihinsa: omien tunteiden ja toisaalta myös yhteiskunnallisten olosuhteiden hyväksymistä ja niiden kanssa sovussa elämistä.
"Suomalaisilla on sisäänrakennettuna tietynlainen resilienssi ja sisu: vaikka asiat menisivät huonosti, tilanne hyväksytään ja lähdetään rakentamaan uutta."
