Toimiva kaupunki on suunniteltu ensisijaisesti ihmisiä varten

Modernismi on pilannut kaupungit, sanoo maailmankuulu tanskalainen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelun konsultti Jan Gehl.

Annamari Typpö, 17.05.2019

Read this in English.

Eteläiseen Suomeen on alkanut nousta yksittäisiä tornitaloja ja kokonaisia tornitaloalueita kaupunkien yrittäessä optimoida kaupunkitilan käyttöä. Perustelu kuuluu, että kompaktit ja tiiviit keskittymät ovat sekä kestävämpiä että toimivampia kuin väljästi rakennetut kaupungit.

Tanskalainen arkkitehtuurin edelläkävijä ja kaupunkisuunnittelun konsultti Jan Gehl, joka on ollut mukana nostamassa Kööpenhaminaa maailman houkuttelevimpien asuinkaupunkien joukkoon, on asiasta eri mieltä. Gehlin mukaan me emme tiedä, mikä oikeastaan tekee kaupungeista asuttavia. “Tiedämme enemmän vuoristogorillojen suotuisista elinympäristöistä kuin siitä, millainen on hyvä kaupunkiympäristö homo sapiensin kannalta”, hän sanoo.

Gehl piti lokakuussa Helsingissä tähtiluennon osana Aalto PRO:n pitkäikäisintä ohjelmaa, YTK:n Pitkän kurssin eli yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijaohjelmaa joka viettää tänä vuonna 50-vuotispäiviään. Tapahtumassa juhlistettiin myös Gehlin Cities for People -kirjan tuoretta suomennosta. Ihmisten kaupunki on Gehlin mittavan tuotannon ensimmäinen suomenkielinen käännös.

Modernismi unohti ihmisen mittakaavan

Jan Gehl valmistui vuonna 1960 Tanskan kuninkaallisen taideakatemian RDAFA:n arkkitehtikoulusta. “Silloin elettiin kaupunkisuunnittelun aallonpohjaa. Meidät koulutettiin hyviksi modernisteiksi”, Gehl pahoittelee.

Ennen toista maailmansotaa kaupungit kaikkialla maailmassa oli Gehlin mukaan suunniteltu ihmisiä varten. Silloin pidettiin tärkeänä, että kaupunkitila toimii ihmisen näkökulmasta loogisesti. Mittasuhteet olivat inhimilliset ja kadut rakennettiin kävelynopeutta silmällä pitäen.

Modernismin aikakaudella lakattiin välittämästä ihmisestä ja inhimillisestä mittakaavasta."

Modernismi tuhosi tämän kaiken, Gehl sanoo. “Silloin hylättiin kaikki se, mitä toimivista kaupungeista tiedettiin. Kaupungeista tuli erillisiä funktioita palvelevien rakennelmien kokoelmia. Modernistisessa kaupungissa asutaan täällä, käydään töissä tuolla ja juostaan metroasemalta töihin ja takaisin mahdollisimman nopeasti.”

Gehlin mukaan modernismin aikakaudella lakattiin välittämästä ihmisestä ja inhimillisestä mittakaavasta. Arkkitehdeiltä katosi käsitys tilasta, ja he alkoivat suunnitella suuria, korkeita, toisistaan irrallisia rakennuksia. Rakennusten välinen tila muuttui joutomaaksi, jolle pysäköidään autot.

Toinen modernistisia kaupunkeja hallitseva piirre onkin Gehlin mukaan autojen invaasio. “Auto on kuningas. Modernistiset kaupungit on mukautettu autojen nopeuteen, ja arkkitehtuuri heijastaa tätä.”

Arkkitehtuurin ja psykologian liitto

Valmistuttuaan yliopistosta Gehl teki muutaman vuoden töitä arkkitehtinä. Käännekohdaksi muodostui avioliitto psykologin kanssa.

“Seurustelimme vaimoni kanssa ahkerasti muiden arkkitehtien, psykologien ja sosiologien kanssa ja puhuimme paljon siitä, mikseivät arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat olleet kiinnostuneita ihmisistä.”

Gehl ja hänen vaimonsa Ingrid ryhtyivät tutkimaan arkkitehtuurin ja psykologian suhdetta ja sitä, miten ne vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun. Gehlin ensimmäinen kirja, Life Between Buildings, julkaistiin tanskaksi vuonna 1971. Siinä hän esittää, että kaupunkeja tulisi kehittää systemaattisesti dokumentoimalla kaupunkitiloja, tekemällä niihin vaiheittaisia parannuksia ja dokumentoimalla niitä sitten uudelleen.

Kaupungit ovat yleensä hyviä keräämään liikennedataa, mutta eivät tiedä juuri mitään siitä, miten ihmiset käyttävät kaupunkitilaa."

Gehl sanoo, että kaupungit ovat yleensä hyviä keräämään liikennedataa, mutta eivät tiedä juuri mitään siitä, miten ihmiset käyttävät kaupunkitilaa. Hänen mukaansa kannattaisi dokumentoida esimerkiksi kävelijävirtoja sekä puistonpenkkien määrää ja niillä istumisen kestoa. Avainasemassa on reaaliaikainen havainnointi.

“Se ei ole mitään rakettitiedettä. Pitää vain tarkkailla, mitä ympärillä tapahtuu ja miten ihmiset liikkuvat.”

Gehlin akateeminen ura huipentui vuonna 2003, kun hänet nimitettiin RDAFA:n julkisen tilan tutkimuksen professoriksi ja alan tutkimuskeskuksen johtajaksi. Hän hoiti näitä tehtäviä vuoteen 2006, jolloin hän jäi eläkkeelle yliopistosta. Akateemisen uransa lisäksi Gehl on toiminut aktiivisesti käytännön arkkitehtuurin parissa. Vuonna 2000 hän perusti Gehl Architects -nimeä kantavan toimiston yhdessä Helle Søholtin kanssa. Lisäksi hän on toiminut konsulttina useissa kansainvälisissä projekteissa, jotka ovat vieneet häntä ympäri maailmaa Moskovasta Melbourneen ja New Yorkista Brighton & Hoveen.

Kaupunkirakenteen kehittäminen on systemaattinen prosessi

Kaupunkisuunnittelu on pitkä prosessi, jossa asiat tapahtuvat hitaasti. Kenties siitä johtuu, että Gehlkin on saanut julistaa ilosanomaansa 50 vuotta ennen kuin kehityksen suunta on alkanut kääntyä. Nyt on hänen mukaansa vihdoin nähtävissä merkkejä huomattavasta paradigman muutoksesta. Nyt halutaan eloisia ja toimivia kaupunkeja, jotka ovat myös terveitä ja kestäviä ja joissa ikäihmistenkin on hyvä asua.

Ihmiset tarvitsevat paikkoja, joissa kohdata ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa."

 “Ihmisiä kiinnostavat toiset ihmiset. He tarvitsevat paikkoja, joissa kohdata ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Toimiva julkinen tila on toimivan julkisen liikenteen edellytys, ja mitä enemmän ihmiset liikkuvat kaupungissa kävellen ja pyöräillen, sitä parempi tilanne on sekä ilmaston että yksilön terveyden kannalta. Istuminen on hiljattain havaittu merkittävästi terveysongelmaksi, minkä vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO on ryhtynyt ajamaan voimakkaasti sellaista kaupunkisuunnittelua, joka rohkaisee ihmisiä kävelemään ja pyöräilemään.”

Esimerkkinä onnistuneesta kaupunkikehitysprojektista Gehl mainitsee Melbournen.

“Vuonna 1985 Melbournen keskusta oli autio. Sittemmin siellä on tehty paljon kaupungin elvyttämiseksi. On esimerkiksi levennetty kaikki jalkakäytävät, otettu käyttöön laadukkaat kaupunkikalusteet, istutettu puita ja kohennettu julkisivuja ohikulkijoiden iloksi. Nyt Melbourne on eteläisen pallonpuoliskon ylivoimaisesti mukavin kaupunki. Se on kuin Pariisi, paitsi että sää on paljon parempi”, Gehl nauraa.

Kööpenhaminassa ihmiset ja polkupyörät tulevat ensin

Eniten asukkaidensa viihtymiseen on tietysti panostanut Kööpenhamina, Gehlin kotikaupunki. Kaikki alkoi vuonna 1962, kun kaupungin pääväylästä, Strøgetistä, tehtiin kävelykatu. Sittemmin Kööpenhamina on edennyt suurin harppauksin kohti mahdollisimman asuttavaa kaupunkia. Vuosina 1980–2000 keskityttiin autottomiin aukioihin ja katukahviloihin, joissa ihmiset voivat tavata toisiaan. Vuodesta 2000 eteenpäin fokus on lisääntyvässä määrin ollut aktiviteettipuistoissa eli kaikenikäisille tarkoitetuissa ”leikkipuistoissa”.

Kööpenhamina on panostanut ilmastonmuutokseen sopeutumiseen."

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana Kööpenhamina on panostanut ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Esimerkiksi hulevesien hallinta on integroitu kaupunkisuunnitteluprosessiin. Sen sijaan, että tiiviisti asuttujen alueiden tulvaongelmaa yritettäisiin torjua viemäri- ja hulevesiverkostoa laajentamalla, Kööpenhamina on tehnyt 50 000 neliömetriä kattavasta kaupunginosasta malliesimerkin ilmastonkestävästä kaupungista, jossa pyörätiet toimivat hulevesikanavina, kaupunkipuutarhat ja viherkatot vähentävät tulvariskiä ja kanavat johtavat ylimääräisen veden satama-alueelle.

Lisäksi Kööpenhamina on nostanut jalankulkijat ja polkupyöräilijät liikennesuunnittelun keskiöön vähentämällä autokaistojen määrää ja rakentamalla niiden tilalle katkeamattomia jalkakäytäviä ja pyöräteitä. “Lapsenlapseni voi nyt kävellä kouluun, sillä hän pääsee ovelta ovelle jalkakäytävää pitkin”, Gehl sanoo.

Pyöräily Kööpenhaminassa on ilmiö sinänsä. Pyörätieverkosto kattaa koko kaupungin, ja tavoitteena on, että pyörällä pääsee aina perille autoa nopeammin. Pyöräilijöille on omat roska-astiat, jotka on kallistettu niin, että roskat voi heittää koriin vauhdissa. Liikennevalojen vieressä taas on tangot, joihin pyöräilijät voivat tukeutua valon vaihtumista odotellessaan. Ja kun sataa lunta, ensimmäisenä aurataan aina pyörätiet.

YTK:n Pitkän kurssin eli yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijaohjelma on palkittu klassikko, joka on hyväksytty ensimmäisenä kaavoittajan pätevyyden toteamismenettelyn mukaiseksi täydennyskoulutukseksi. Sen on käynyt jo yli 1500 asiantuntijaa. Lue lisää ohjelmasta.

Luet nyt: Aalto Leaders' Insight: Toimiva kaupunki on suunniteltu ensisijaisesti ihmisiä varten

Tilaa parhaat palat sähköpostiisi

Aalto Leaders' Insight on aikakauslehtimäinen kokoelma artikkeleita, tarinoita ja näkemyksiä johtajuudesta, liiketoiminnasta ja itsensä kehittämisestä. Käsinpoimittu englanninkielinen Highlights -uutiskirje lähetetään tilaajille korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa. Tilaus on helppo perua. Katso esimerkki.

Käytämme tietojasi markkinoinnissa, jotta voimme pitää sinut ajan tasalla viimeisimmistä liike-elämän keskustelunaiheista sekä ohjelmista ja auttaakseemme sinua edistämään uraasi. Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt tämän. Katso tietosuojapolitiikka.