Konecranes Leader -johdonkehittämisohjelmaa on toteutettu yhdessä Aalto EE:n kanssa jo kymmenen vuotta. Ohjelman kehitys havainnollistaa hyvin sitä, miten tietyt teemat ovat pysyneet samoina maailman myllerryksistä huolimatta, mutta oppimisen tavat ja menetelmät ovat monipuolistuneet.
Konecranesin henkilöstöjohtaja Anneli Karkovirta muisteli Aalto EE:n aamiaistilaisuudessa, kuinka koronapandemia mullisti alun perin perinteisen, kasvokkaisista moduuleista koostuneen kehitysohjelman.
“Pandemian aikaan ohjelma siirrettiin kokonaan verkkoon. Pelkäsimme vähän, toimiiko ratkaisu, mutta saimmekin osallistujilta ohjelman historian parhaat arvosanat. Sen jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut”, Karkovirta kertoi.
Nykyisin kehitysohjelmaan kuuluvat livetapaamiset aluksi ja lopuksi, mutta myös ryhmätöitä, projekteja, vertaisvalmennusta ja tekoälyvalmentajan käyttöä jaksojen välillä.
"Saimmekin osallistujilta ohjelman historian parhaat arvosanat. Sen jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut."
Leading with Impact on Konecranesin ylemmälle johdolle suunnattu ohjelma, johon osallistujat kutsutaan.
“Olemme saaneet aikaan myönteisen asenteen itsensä kehittämiseen ja johtamisen inhimilliseen puoleen. Osallistujat ovat olleet hyvin sitoutuneita ohjelmaan ja heillä on myös alumniverkosto.”
Itsensä johtaminen ja tiimin johtaminen ovat teemoja, jotka pysyvät aina ajankohtaisina, vaikka erilaiset muutostrendit vaikuttavat yritysten toimintaan. Konecranesin ohjelman aikanakin on nähty sekä yllättäviä kriisejä että pitkäkestoisempia muutoksia.
Muutostrendeistä kestävyys on Konecranesille teema, joka on haluttu rakentaa sisään ohjelmaan. Koulutus siis toteutetaan mahdollisimman kestävästi esimerkiksi vähentämällä matkustamista eikä pelkästään opiskella aihetta teoriassa.
|
|
| Konecranesin Anneli Karkovirta ei halua ajaa ihmisiä pois mukavuusalueelta. Sen sijaan hän haluaa laajentaa mukavuusaluetta, jossa kokeilla ja epäonnistua. |
Johtajan pitää sietää kaoottisuutta
Trendeihin kuuluu myös maailman muutosvauhdin kiihtyminen ja kasvava epävarmuus. Näiden edessä ei kuitenkaan pidä lamaantua.
“Epävarmuutta on ollut aina ja johtajien pitää suhtautua muutokseen luontevasti: uskaltaa toimia epävarmuudessa ja sietää kaoottisuutta.”
Karkovirran mukaan Konecranesissa johtamisen kehittämisen tavoite ei ole niinkään opettaa tiettyjä taitoja vaan kehittää ja ylläpitää jatkuvan oppimisen kulttuuria.
“Oppimisen kulttuuri alkaa siitä havainnosta, ettei oppiminen lopu koskaan vaan kaikki tilanteet ovat oppimismahdollisuuksia. Pitää myös ymmärtää erilaisia oppimisen tapoja. 70–20–10 on vanha mutta minulle hyvin tosi sääntö”, hän viittaa havaintoon, että suurin osa oppimisesta tapahtuu oman työn yhteydessä.
"Johtajien pitää suhtautua muutokseen luontevasti: uskaltaa toimia epävarmuudessa ja sietää kaoottisuutta."
Kaikkia johtamisen kehittämisen kliseitä Karkovirta ei allekirjoita. Hän ei esimerkiksi haluaa ajaa ihmisiä pois mukavuusalueeltaan.
“Haluan laajentaa mukavuusaluetta, luoda turvallisen tilan, jossa voi oppia ja myös epäonnistua. Epäonnistumisista oppii usein eniten.”
Esimerkki Karkovirran ajattelusta on valmennukseen liittyvä roolipeli, jollaisia monet inhoavat. Siksi Konecranesilla roolipelissä esiintyy kaksi näyttelijää, joita osallistujat ohjeistavat.
“Ehkä seuraavalla kerralla osallistujat uskaltautuvat esiintymään itse.”
Innovointia boksin sisällä
Karkovirta on havainnut että “thinking out of the box” ei ole paras metodi edistää innovointia organisaatiossa.
“Innovaatio vaatii, että rakennat boksin jonka sisällä innovoidaan. Jos ihmisille antaa rajoituksia, heidän pitää ajatella kovemmin. Haaste voi olla vaikka, että puolitetaan sähkön kulutus tai pienennetään merkittävästi tehtaan pinta-alaa.”
Leading with Impact -valmennuksessa innovaatiopuolen kouluttajiin kuuluu Jörg Reckhenrich, joka käyttää johtajien kehittämiseen useita Art Thinking eli taiteellisen ajattelun menetelmiä. Niillä voi hänen mukaansa kehittää itsetuntemusta ja luottamusta, mikä auttaa johtamaan kompleksisia, epävarmoja tilanteita.
“Innovatiivisuuden ja tilanteen hallinnan välillä on aina jännite, jota esimerkiksi huippukapellimestari Simon Rattle on kuvannut: Jos et päätä tarpeeksi asioista, esitys joutuu vapaaseen pudotukseen. Jos taas päätät liikaa, esitys ei lähde lentoon”, kuvaa Reckhenrich.
|
|
| Jörg Reckhenrich kouluttaa johtajia taiteellisen ajattelun menetelmillä. |
Hänen metodeihinsa kuuluu harjoitus 'ajattele jotakin mahdotonta'. Tämä mahdottomana pidetty ajatus pitää sitten toteuttaa parin tunnin projektina.
Konecranesilla mahdoton ajatus oli avaruusnosturit ja laajentaminen Marsiin.
“He loivat tulevaisuuden liiketoimintayksikön ja organisaation sille 1,5 tunnissa. Tämä harjoitus tuottaa ällistyttäviä tuloksia. Se kehittää sen kuin teet -mentaliteettia, tuottaa henkilökohtaista pystyvyyttä, kehittää roolien vuorovaikutusta.”
Reckhenrichin “museoharjoituksessa” osallistujat muotoilevat ensin aiheen tai ongelman, jota he haluavat käsitellä. Sitten he valitsevat taidemuseosta mieleisensä teoksen ja alkavat keskustella näkemästään joko coachin tai vertaisen kanssa.
“Eivät he silloin puhu taiteesta vaan omasta elämästään. Kontrollin, rationaalisuuden ja jäykän ajattelun tilalle tulee luovuutta, yllätyksiä ja uusia oivalluksia.”
"Kontrollin, rationaalisuuden ja jäykän ajattelun tilalle tulee luovuutta, yllätyksiä ja uusia oivalluksia."
Aalto EE:n johtaja Patrick Furu ja Reckhenrich demonstroivat aamiaistilaisuudessa metodia Marjatta Tapiolan Minotaurus ja kallo -teoksen edessä.
Furulla on todelliseen tilanteeseen perustuva ongelma: hän kokee, ettei tiimi saa käyttöön täyttä potentiaaliaan. Miten heidät pystyisi nostamaan seuraavalle tasolle ja osallistumaan aktiivisemmin?
Reckhenrich pyytää häntä katsomaan taulua ja kertomaan mitä näkee. Furu löytää dramaattisesta teoksesta härän kallon, makaavan ihmishahmon ja veriläiskiä. Hän tulkitsee, että tiimi makaa nyt maassa ja vuotaa verta, ilmassa on pelkoa ja aggressiota.
“Tiimin kommunikaatio on edennyt liian suoraviivaisesti ja jyräävästi, ihmisiä ei ole maltettu kuunnella. Näin tiiviinäkin harjoitus todella auttoi assosioimaan uusia näkökulmia”, Furu kuvasi.
