Kun neurologi ja aivotutkija Kiti Müller sai aikoinaan väitöskirjansa valmiiksi, hänen ohjaajansa antoi vinkin: Ison projektin jälkeen jää usein tyhjä ja alakuloinenkin olo. Se on normaalia, eikä siihen pidä reagoida aloittamalla heti seuraava jättiprojekti.
Jaksamisen rajoilla menevän työtahdin ei pitäisi olla normi. Intensiivistä projektia tulisi seurata rauhallisempi vaihe.
”Palautumista ei ole se, että saa yhtenä viikonloppuna nukkua vähän pidemmät yöunet”, Müller sanoo.
Jatkuvat keskeytykset, taukojen puute ja notifikaatiotulva kuormittavat tietotyöntekijöitä. Jatkuva stressi taas altistaa työuupumukselle ja muille terveysongelmille.
On hyvä pitää pitkin päivää viiden kymmenen minuutin pieniä taukoja – lyhyitä hetkiä, joina ajatukset irrottautuvat töistä ja aivot lepäävät."
Miltä työn pitäisi näyttää, jotta keho ja mieli pysyisivät terveinä?
Müller muistuttaa, ettei stressi ole aina paha asia. Sopivissa määrin se auttaa muun muassa keskittymään ja suoriutumaan paremmin.
Jatkuva stressaantuminen ei kuitenkaan ole hyväksi. Jos tauoille ja palautumiselle jää liian vähän aikaa, aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla.
”Tärkeintä on löytää sopiva tekemisen ja palautumisen rytmi. On hyvä pitää pitkin päivää viiden kymmenen minuutin pieniä taukoja – lyhyitä hetkiä, joina ajatukset irrottautuvat töistä ja aivot lepäävät.”
Lyhyet päiväunet, happihyppelyt ja käsillä tekeminen toimivat monelle.
Eräässä organisaatiossa, johon Müller pääsi tutustumaan, työntekijöillä oli yhteinen taukoprojekti: he neuloivat kaulahuivia eläkkeelle jäävälle työkaverilleen.
”Kun jotain oli tehty, jokainen meni vuorollaan vartiksi tai puoleksi tunniksi neulomaan.”
"Jos on päivässä kuusi kokousta, pitää miettiä, mistä on kysymys"
Työpaikoilla kiinnitetään huomiota valaistukseen, ilmastointiin, työergonomiaan ja turvallisuuteen. Johtajan on kuitenkin hyvä muistaa, mikä häiriöitä, keskeytyksiä ja kuormitusta aiheuttaa – muut ihmiset.
”Pitäisi olla rohkeutta luoda toimintamalleja, joilla pyritään edistämään ihmisten kykyä keskittyä.”
Johtajan on hyvä muistaa, mikä työpaikoilla aiheuttaa häiriöitä ja keskeytyksiä: toiset ihmiset, sanoo neurologi ja aivotutkija Kiti Müller.
Työrauha pitäisi taata muuallakin kuin etätöissä. Työpaikalla voidaan vaikkapa sopia, ettei luurit korvilla työskentelevää kollegaa mennä keskeyttämään.
Kokousten määrään, niiden välissä oleviin taukoihin ja siihen, tarvitaanko kokousta ylipäänsä, kannattaa kiinnittää huomiota.
”Jos päivässä on kuusi kokousta, pitää miettiä, mistä on kysymys.”
Aivoterveyden ja luovuuden kannalta on tärkeää, että työarki mahdollistaa asioiden pallottelun vapaamuotoisesti."
Aivoterveyden ja luovuuden kannalta on tärkeää, että työarki mahdollistaa asioiden pallottelun vapaamuotoisesti. Kaiken ei tarvitse olla tiukkaa asiaa.
Vaikka pomon ei tarvitse olla paras substanssiosaaja, on hyvä, että hän on tehnyt ruohonjuuritason työtä. Silloin hän ymmärtää työn vaatimuksia ja osaa asettaa tavoitteita realistisesti.
Monissa tietotyöpaikoissa työntekijälle annetaan jo vapauksia järjestää työnsä itselleen sopivalla tavalla. Työn tuunaaminen auttaakin jaksamaan työssä paremmin: se lisää työn imua, mielekkyyttä ja työhön sitoutumista.
Müller toivoo, että työntekijät rohkaistuvat alkamaan vaikuttaa siihen, miten he hoitavat työnsä.
Jos huolien ja pelkojen kanssa jää yksin, se nakertaa mielenterveyttä
Maailma, toimialat ja työnteon tavat muuttuvat nyt vauhdilla. Se heijastuu yritysten strategioihin ja siihen, miten työtä tehdään.
Esihenkilön on tärkeä luoda turvallista keskusteluilmapiiriä, jossa jokainen saa muutostilanteissakin sanoa ajatuksensa ääneen. Jos huolien ja pelkojen kanssa jää yksin, se voi nakertaa mielenterveyttä.
Työ on aina saanut näkyä ja kuulua kahvilatreffeillä ystävien kanssa ja kodin illallispöydässä. Samalla on ajateltu, ettei muun elämän pitäisi näkyä työpaikalla. Käsitys ei ole enää tätä päivää.
Olisi tärkeää, että johtajaksi nousevat ihmiset olisivat kiinnostuneita ihmisistä ja haluaisivat heidän onnistuvan työssään."
Johtajan pitää muistaa, että ihminen on kokonainen. ”Olisi tärkeää, että johtajaksi nousevat ihmiset olisivat kiinnostuneita ihmisistä ja haluaisivat heidän onnistuvan työssään.”
Jos aiemmin hyväntuulinen henkilö alkaa vastustaa kaikkea, hälytyskellojen on syytä soida. Silloin pitää olla kiinnostunut siitä, mitä muussa elämässä tapahtuu, ja kysyä, haluaisiko työntekijä jutella.
Työ on aina saanut näkyä ja kuulua vapaa-ajalla, mutta töissä on ajateltu, ettei muu elämä saisi siihen vaikuttaa. Ajatus ei ole enää tätä päivää, Müller huomauttaa.
Vaikka työ usein kuormittaa, Müller muistuttaa, että työturvallisuuden kannalta moni asia on mennyt parempaan suuntaan.
Vielä 1990-luvulla oli huomattavasti enemmän fyysisesti raskaita töitä, jotka riskeerasivat terveyttä. Nyt erilaiset “älyä” sisältävät työvälineet ovat arkipäivää eri aloilla. Ne ovat vähentäneet fyysistä kuormaa, vaikka ihmisen valvovaa silmää yhä tarvitaankin.
Uuden oppimista on tarvittu aina. Nyt joka alalla tarvitaan esimerkiksi digitaitoja. Müller on aina ajatellut, että ihminen oppii kyllä uutta – siihen täytyy vain antaa mahdollisuus.
Kuka?
Kiti Müller, 69, on neurologi ja lääketieteen tohtori, joka kouluttaa muun muassa neuroergonomiasta, johtamisesta ja työhyvinvoinnista. Hän työskentelee dosenttina Aalto-yliopistossa ja Helsingin yliopistossa sekä Medical Advisorina kahdessa startupissa. Müller huolehtii jaksamisestaan poimimalla mustikoita ja puolukoita, tekemällä käsitöitä sekä puuhastelemalla taaperoikäisen lapsenlapsensa kanssa. Hän asuu Helsingissä.
Tämä juttu on esimakua täysin uudistuneesta Aalto Leaders' Insight -lehdestä, joka julkaistaan kesäkuussa 2024. Tilaa lehti itsellesi ilmaiseksi täältä!