Keskustelimme kuluneen kevään aikana useiden hyvinvointialueiden henkilöstöjohdon, osaamisen kehittämisen, digitalisaation sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vastuuhenkilöiden kanssa. Keskusteluissa nousi esiin vahva yhteinen viesti: osaamisen kehittämisen tarve kasvaa samaan aikaan, kun aikaa, rahaa ja henkilöstön mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin on aiempaa vähemmän.
Johtamisesta kilpailukykytekijä
Yksi selkeimmistä havainnoista oli johtamisen nouseminen strategiseksi kehityskohteeksi. Monilla alueilla viime vuodet on käytetty johtamisjärjestelmien ja rakenteiden rakentamiseen. Nyt keskustelu siirtyy siihen, miten johtamisesta tehdään aidosti vaikuttavaa. Esillä olivat muun muassa suorituksen johtaminen, muutosjohtaminen, tavoitteellisuus sekä keskijohdon rooli organisaatioiden uudistamisessa.
Samaan aikaan johtamisessa tunnistetaan uusi haaste. Useampi hyvinvointialue kuvasi tilannetta, jossa esihenkilöt ovat vahvasti kiinni operatiivisessa työssä, kun taas strategisten muutosten toteuttamiseen jää liian vähän aikaa. Eräs keskusteluun osallistunut totesi osuvasti, että esihenkilöt ovat edelleen "nyrkit savessa", vaikka ympärillä tapahtuu historiallisen suuria muutoksia.
Tekoäly muuttaa osaamisvaatimuksia nopeammin kuin koskaan
Tekoäly oli teema, joka yhdisti lähes kaikkia keskusteluja. Monissa organisaatioissa Copilot on jo käytössä ja ensimmäisiä tekoälyagentteja suunnitellaan tai pilotoidaan. Erityisen kiinnostavaa on, että keskustelu on siirtynyt teknologian käyttöönotosta sen vaikutuksiin.
Useat organisaatiot pohtivat nyt samoja kysymyksiä:
- Mitä tapahtuu, kun hallinnollinen työ vähenee?
- Mihin vapautuva aika käytetään?
- Millaista uutta osaamista henkilöstö tarvitsee?
- Miten tekoälyä johdetaan organisaatiotasolla?
Yksi konkreettinen esimerkki liittyi kirjaamisen automatisointiin. Organisaatiossa arvioitiin, että teknologia voi vapauttaa merkittävästi asiantuntijoiden aikaa. Keskeinen kysymys ei kuitenkaan ollut teknologia itse, vaan se, miten säästyneet minuutit muutetaan paremmaksi palveluksi ja vaikuttavuudeksi.
Yhteinen havainto on, että teknologian käyttöönotto on vasta ensimmäinen askel. Todellinen kilpailuetu syntyy siitä, kuinka hyvin organisaatiot osaavat johtaa muutosta tekoälyaikana.
Yhteinen havainto on, että teknologian käyttöönotto on vasta ensimmäinen askel. Todellinen kilpailuetu syntyy siitä, kuinka hyvin organisaatiot osaavat johtaa muutosta tekoälyaikana.
Metataidot nousevat substanssiosaamisen rinnalle
Hyvinvointialueilla on pitkät perinteet substanssiosaamisen kehittämisessä. Täydennyskoulutus, ammattitaidon ylläpitäminen ja kliininen osaaminen ovat vakiintunut osa arkea. Nyt keskusteluun ovat nousseet myös metataidot.
Muutoskyvykkyys, oppimiskyky, resilienssi, strateginen ajattelu, ongelmanratkaisu ja oman osaamisen reflektointi nähdään yhä tärkeämpinä työelämävalmiuksina. Samalla tunnistetaan, että juuri näiden taitojen kehittäminen on usein vaikeinta perustella organisaatioissa, joissa henkilöstö työskentelee jatkuvan paineen alla. Eräällä hyvinvointialueella pohdittiin suoraan, miten metataitojen kehittämisen merkitys saadaan "myytyä" organisaatiossa, jossa kiireinen asiakastyö vie luonnollisesti kaiken huomion.
Tekoäly, uudet teknologiat ja muuttuvat palveluprosessit haastavat koko sote-sektorin uudistumaan ennennäkemättömällä vauhdilla. Tulevaisuuden menestyjiä eivät ole organisaatiot, jotka osaavat eniten, vaan ne, jotka oppivat, uudistuvat ja sopeutuvat nopeimmin.
Talous pakottaa priorisoimaan
Taloudellinen paine näkyi jokaisessa keskustelussa tavalla tai toisella. Useilla alueilla koulutusbudjetteja on leikattu, osaamisen kehittämisen resursseja tarkastellaan kriittisesti ja osallistujien saaminen koulutuksiin on aiempaa vaikeampaa. Yhdessä organisaatiossa todettiin, että jopa esihenkilövalmennuksiin on haastavaa saada osallistujia arjen kuormituksen vuoksi.
Samalla osaamisen kehittämisen tarve ei ole vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Tämä näkyy kasvavana kiinnostuksena kustannusvaikuttavuuteen, tiedolla johtamiseen ja tuottavuuden kehittämiseen. Osaamisen kehittämiseltä odotetaan entistä selvempää yhteyttä strategisiin tavoitteisiin ja toiminnan tuloksiin.
Mitä seuraavaksi?
Keskustelujen perusteella hyvinvointialueiden seuraava kehitysvaihe ei ole ensisijaisesti teknologinen eikä rakenteellinen. Se on osaamiseen liittyvä.
Johtaminen, tekoäly, tiedolla johtaminen, vaikuttavuus, muutoskyvykkyys ja kyky rakentaa uusia toimintatapoja nousivat esiin lähes jokaisessa tapaamisessa. Samalla korostui tarve oppia muilta. Moni alue haluaa tietää, miten vastaavia haasteita ratkaistaan muualla ja mitä käytännöistä kannattaa ottaa käyttöön omassa toiminnassa.
Ehkä kaikkein kiinnostavin havainto oli se, että hyvinvointialueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa, mutta niiden kysymykset ovat yllättävän samanlaisia. Miten johdetaan muutosta? Miten kehitetään osaamista resurssien niukentuessa? Ja miten hyödynnetään teknologian mahdollisuudet tavalla, joka näkyy aidosti henkilöstön työssä ja palveluiden vaikuttavuudessa?
Näihin kysymyksiin vastaaminen ratkaisee pitkälti sen, millaisia hyvinvointialueita Suomessa nähdään seuraavan viiden vuoden aikana.
Monika Torkki työskentelee Aalto University EE:ssä vastaten hyvinvointialueiden, julkisen sektorin ja sote-organisaatioiden osaamisen kehittämiseen liittyvistä asiakkuuksista. Hän käy aktiivista vuoropuhelua hyvinvointialueiden johdon, henkilöstöjohdon ja kehittämisvastuullisten kanssa erityisesti johtamisen, tekoälyn, osaamisen kehittämisen ja organisaatioiden uudistumisen teemoista.
