Enemmän puhetta ja vähemmän virheitä, kuuluu Metan hiljattain julkaiseman tiedotteen otsikko. Tiedotteessa somejätti ilmoitti luopuvansa Yhdysvalloissa ulkopuolisesta faktantarkastuksesta ja vähentävänsä moderointia alustoillaan ilmaisunvapauden nimissä.
Somejättien valta on puhuttanut jo jonkin aikaa, mutta keskustelu kiihtyi entisestään, kun Trumpin virkaanastujaisissa parrasvaloissa paistattelivat teknologiajohtajat aina X:n Elon Muskista, Metan Mark Zuckerbergiin ja jopa TikTokin Shou Chewniin.
Elon Muskin ostaessa Twitterin eli nykyisen X:n, hän teki näkyväksi sen, millainen valta somejättien johtajilla on sisältöön, jota kulutamme. Kaiken aikaa somejätit ovat voineet hiljaisuudessa muuttaa algoritmejaan ja moderointisääntöjään käyttäjien tietämättä, mutta Muskin toimet olivat kaukana kulisseissa puuhaamisesta.
Ylen Uutispodcastin 23.1. julkaistussa jaksossa Helsingin yliopiston akatemiatutkija Matti Ylönen muistuttaa, että todellisuudessa some on kuitenkin muuttunut jo kauan sitten siihen suuntaan: sen sijaan, että näkisimme somesyötteidemme uusimmat sisällöt ensimmäisenä, algoritmit ovat jo vuosia päättäneet puolestamme, mitä feedin kärkeen nousee.
Parhaimmillaan avatessani TikTokin näen hauskaa sisältöä arjen ja työelämän komiikasta sekä inspiroivia videoita resepteistä, joita haluan kokeilla ja paikoista, joissa haluan vierailla. Näiden väliin kuitenkin mahtuu videoita, joissa vastapuolet asiassa kuin asiassa haukkuvat toinen toisiaan ja jakavat meidät oikea- ja väärämielisiin.
Sen sijaan, että näkisimme somesyötteidemme uusimmat sisällöt ensimmäisenä, algoritmit ovat jo vuosia päättäneet puolestamme, mitä feedin kärkeen nousee.
Debattia on ollut aina, ja hyvä niin. Somealustojen algoritmit kannustavat kuitenkin entistä kärkkäämpään kannanottoon ja vastakkainasetteluun: mitä enemmän kommentteja – vaikka vihaisia sellaisia – ja jakoja, sitä enemmän näyttökertoja.
Vastakkainasetteluun kannustavien algoritmien lisäksi on herännyt keskustelu siitä, moderoidaanko alustoilla tiukemmin tietynlaista poliittista sisältöä toiseen verrattuna.
Aalto Leaders’ Insightin viime vuonna tehdyssä haastattelussa Aalto-yliopiston professori ja kulutuskulttuurin tutkija Henri Weijo oli Ylösen kanssa samoilla linjoilla; some on muuttunut sen alkuajoista. Nykyisin ilmapiiri somessa on usein ennustamaton, kuormittava ja jopa vihamielinen.
Somen kuormittavuuteen on havahduttu yksilötasolla, mutta monelle tämä ympäristö on myös työpaikka. Aivan kuten minulle. Työssäni vastaan Aalto EE:n sosiaalisen median sisällöstä ja tasapainottelen sen välillä, mihin otamme kantaa ja ennen kaikkea miten.
Tasapainoilu algoritmien ja huomiotalouden lainalaisuuksien sekä rakentavan keskustelukulttuurin välillä käy työstä. Ja sitten tulee vielä kysymykseen se missä kanavissa olemme ja missä emme. Somealustat, kun tuntuvat olevan kaikki enemmän tai vähemmän ristiriitaisia.
Onko parempi poistua alustalta, jonka keskustelukulttuuria ei edusta? Vai taistellako kuplautumista vastaan ja tarjota vaihtoehtoista sisältöä myös niillä alustoilla?
Muuttunut ilmapiiri somessa asettaa vaatimuksia johtamiselle
Henri Weijo peräänkuulutti haastattelussamme työnantajan vastuuta – myös somessa. Työnantajan tulee kantaa vastuu siitä mihin otetaan kantaa tai missä kanavissa ollaan näkyvissä.
Johtajan suoraselkäisyyttä mitataan, kun somessa nousee kohu. Olemmeko me valmiita kääntämään kelkkamme, kun tulee soraääniä? Vai uskallammeko seistä tärkeiksi kokemiemme asioiden takana eriävistä mielipiteistä huolimatta?
Jos somen tekeminen pohjaa yrityksen arvoihin, ei tätä painia tarvitse käydä jatkuvasti.
Johtajan tulee myös ymmärtää sosiaalisen median luonne. Vastakkaiset mielipiteet kuuluvat sosiaaliseen mediaan eikä niitä tarvitse kavahtaa.
Työnantajan tulee kantaa vastuu siitä mihin otetaan kantaa tai missä kanavissa ollaan näkyvissä.
Lisäksi on ymmärrettävä, että some työympäristönä on hektinen, ja siellä menestyminen vaatii johtajan luottamusta työntekijöihinsä. Somen tekijöillä täytyy olla mahdollisuus osallistua keskusteluihin ja ajankohtaisiin aiheisiin nopeasti ja silloin matkaan saattaa joskus myös sattua mokia.
Palataan vielä somejätteihin.
Kun firma ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa tai poistuu somealustalta kuten monet ovat tehneet X:n kanssa, myös vastustajat heräävät.
Tämä on oiva esimerkki tilanteesta, jossa lopulta työnantajalla on vastuu päätöksistä ja tehtävä tukea somen tekijöitä työssään.
Weijoa lainatakseni: ”Ei voi olla niin, että jos somessa syntyy kohu, ajatellaan, että sometyyppi mokasi, sen syytä.”