TEKSTI: AMANDA THURMAN

Mielen johtamisessa sovelletaan uusinta aivotutkimusta johtamistaitoihin.

Yhä useampi tutkimus osoittaa, että aivojen toiminnan ymmärtäminen voi auttaa parantamaan johtamistaitoja. Neurotieteelliseen tutkimukseen perustuvasta johtamistaidon kehittämisestä käytetään nimitystä neuroleadership. Käsitteen loivat australialainen kirjailija ja johtamiskonsultti David Rock ja UCLA-yliopiston tutkijapsykiatri Jeffrey Schwartz.

Aivotutkimukseen perustuvaa johtamista opetetaan jo tunnetuissa yliopistoissa ja kauppakorkeakouluissa eri puolilla maailmaa. Lisäksi sitä hyödyntävät johtamiskoulutuksessaan esimerkiksi Cargill ja AIG. Cargill on maataloudessa tarvittavia tuotteita valmistava ja markkinoiva kansainvälinen yritys, ja AIG on monikansallinen yhdysvaltalainen vakuutusyhtiö. Myös Yhdysvaltojen puolustushallinto tutkii, voidaanko joukkojen valmiuksia parantaa aivotutkimukseen perustuvien johtamistaitojen avulla.

Schwartzin mukaan huomion keskittäminen on olennaista taitojen kehittämisessä. Voimme saada aikaan kemiallisia ja fyysisiä muutoksia aivoissamme, jos lopetamme vanhojen kaavojen toistamisen ja keskitymme uusien johtamistapojen luomiseen. ”Minun käsitykseni mukaan neurotieteiden ja johtamistaitojen välinen yhteys perustuu nimenomaan huomion keskittämiseen”, sanoo Schwartz. Uusimpaan aivotutkimukseen perustuvassa johtamisessa on lähtökohtana, että huomion keskittäminen ohjelmoi aivot uudelleen. Neurotieteistä saadaan työkaluja, joiden avulla johtajat voivat parantaa sekä omaa osaamistaan että työntekijöidensä taitoja.

Huomion keskittäminen on olennaista

Aivot sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin. Tämä muovautuvuus eli neuroplastisuus auttaa aivoja mukautumaan jatkuvasti ympäristöön ja kokemuksiin solutasolla.

Esimerkiksi taksinkuljettajilla on selvästi keskimääräistä suurempi hippokampuksen takaosa. Tämä aivojen osa vastaa ympäröivän tilan hahmottamisesta. Munkeilla ja muilla mietiskelyn harjoittajilla on havaittu tutkimuksissa tavallista vähemmän aktiivisuutta aivoalueilla, jotka liittyvät esimerkiksi itsekeskeisyyteen, haaveiluun ja ahdistuneisuuteen. Urheilijoiden aivoissa käsien ja silmien yhteistoiminnasta vastaavat osat ovat tavallista suurempia.

Tietyn toiminnan harjoittelu vahvistaa kyseiseen toimintaan liittyviä hermoratoja, ja huomion keskittäminen saa aikaan todellisia muutoksia aivoissa. Esimerkiksi liiketoiminnan eri alojen ammattilaisten aivoissa voi olla niin suuria eroja, että he näkevät maailman eri tavalla.

Uusien toimintojen opettelu vie paljon energiaa. Uudet tehtävät kuormittavat aivojen työmuistia eli etuotsalohkoa, joka käsittelee uuden tiedon ja vertaa sitä aiemmin tallennettuun tietoon. Kun uusi taito on opittu, siitä vastaa tyvitumake, eikä suoritukseen tarvitse enää keskittyä tietoisesti.

Tyvitumakkeen käyttö vie huomattavasti vähemmän energiaa kuin etuotsalohkon käyttö. Siksi tutut tehtävät eivät vie samalla tavalla voimia kuin uudet tehtävät. Etuotsalohko väsyy helposti ja pystyy käsittelemään rajallisen määrän tietoa kerrallaan. Kun toistamme uutta toimintoa tietoisesti, aivoissa vapautuu työmuistia ja toiminto alkaa sujua puoliautomaattisesti.

Muutos tuntuu epämukavalta

Johtajien päivittäistä työtä ohjaa pitkälti tyvitumake, koska kokemuksen myötä johtaminen alkaa sujua rutiininomaisesti. Haittana kuitenkin on, että muutokset – kuten uusien johtamistapojen omaksuminen – tuntuvat epämukavilta ja aiheuttavat henkistä uupumusta, koska ne edellyttävät etuotsalohkon käyttöä. Tämä johtaa muutosten välttämiseen silloinkin, kun muutoksesta olisi hyötyä. Fyysinen epämukavuuden tunne on syvään juurtunut hermostollinen reaktio muutoksiin.

Kun huonoista johtamistekniikoista ja ajattelun kognitiivista virheistä tulee tapoja, ne iskostuvat sekä johtajien aivoihin että organisaatioiden päätöksentekorakenteisiin. Schwartzin mukaan niistä tulee ”osa tapoja ohjailevaa aivokeskusta, joka säätelee kognitiivisia toimintoja ja estää etuotsalohkon käytön, koska kognitiivisia virheitä sisältävät tottumukset välittävät etuotsalohkon toiminnan kannalta liian vähän tietoa”.

Schwartz ehdottaa ratkaisuksi tietoisen läsnäolon ja huomion keskittämisen harjoittamista. Hänen uusin kirjansa You Are Not Your Brain sisältää lukuisia käytännön vinkkejä sekä kognitiivisia valmiuksia ja tietoisen läsnäolon taitoa kehittäviä harjoituksia.

Johtajien aivotuksia

Apulaisprofessori Pierre Balthazard johtaa Arizonan valtionyliopistossa hanketta, jossa tutkitaan johtamisen neurotieteellisiä ulottuvuuksia. Hankkeessa ei kuitenkaan sovelleta tutkimustuloksia johtamiseen, vaan Balthazard on tutkijoineen tehnyt aivokuvauksia, kuten EEG-tutkimuksia ja toiminnallisia magneettikuvauksia. Tutkijaryhmä toivoo löytävänsä säännönmukaisuuksia, joita voi hyödyntää koulutuksen kehittämisessä.

”Tutkimuksiin on osallistunut jo yli 350 johtajaa. Lisäksi meillä on aineistoa 43 yritystiimistä, joissa on yhteensä 210 jäsentä. Tiimien osalta tutkimme jaetun johtajuuden kaltaisia asioita”, Balthazard kertoo. Aineistoa analysoidaan parhaillaan, ja Balthazardin tutkijaryhmä kehittää tulosten pohjalta johtamisen kehittämisen käytäntöjä.

Johtajien alaisuudessa toimiville työntekijöille tehtiin kysely, jonka tuloksia verrattiin johtajien aivokuvausten tuloksiin. Kyselyssä työntekijöitä pyydettiin arvioimaan, ovatko johtajat innostavia ja karismaattisia. Huippujohtajilla on näkemyksellinen lähestymistapa ja muutosvoimainen vaikutus sekä työntekijöihin että organisaatioon. Tutkimuksen tavoitteena on jäljitellä ja tuottaa näitä ominaisuuksia.

Balthazard on osoittanut, että johtajuuteen liittyy hermostollisen toiminnan säännönmukaisuuksia, joten mallintaminen on mahdollista. Kun aineistoa on riittävästi, saadaan luotua käsitys siitä, millaisia hermostollisia tunnuspiirteitä johtamiseen liittyy. Sen jälkeen voidaan Balthazardin mukaan kehittää neuroterapiamuotoja, jotka ovat samankaltaisia kuin esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriön tai stressin hoidossa käytettävät kliiniset hoitomuodot. ”Tavoitteenani on luoda käsitys johtamisen perusrakenteista ja kehittää sen jälkeen neurotieteilijöiden kanssa välineellisen ehdollistamisen käytäntöjä, joiden avulla saadaan aikaan halutut muutokset. Testaamme näitä käytäntöjä vuonna 2012.”

Tavoitteena tehokas johtajuus

Välineellisen ehdollistamisen käytännöt ovat pohjimmiltaan aivojen valmennusmenetelmiä, joiden avulla voidaan muuttaa käytöstä. Balthazardin työn lopullisena tavoitteena luoda johtamiskyvyn arviointimenetelmiä ja kehittää neuropalautteen avulla tehokasta johtamiskäyttäytymistä edistäviä hermostollisia yhteyksiä. ”Emme käytä työssämme johtajuuden kaltaisia yleiskäsitteitä. Olennaista on jakaa johtaminen esivaiheisiin tai osatekijöihin, joita ovat esimerkiksi näkemyksellisyys, havaintokyky ja muisti. Tutkijaryhmämme kehittää parhaillaan harjoituksia, joiden avulla voidaan kehittää monipuolisesti johtamiskäyttäytymisen eri alueita”, Balthazard kertoo.

Tutkimuksessa ei ole vielä käytetty välineellistä ehdollistamista, mutta johtajat saavat palautetta, jonka avulla vahvistetaan näkemykselliseen ja muutosvoimaiseen johtajuuteen liittyviä hermostollisia säännönmukaisuuksia. Palaute myös parantaa johtajien itsetuntemusta.

Biologisesti johtajien aivot eivät eroa merkittävästi työntekijöiden aivoista. ”Johtajat eivät ole keskimääräistä älykkäämpiä, mutta heidän aivoissaan on kytköksiä, joiden ansiosta he pystyvät suhtautumaan ihmisiin myötätuntoisesti ja ratkaisemaan ongelmia helposti”, Balthazard sanoo. Näitä kykyjä voidaan kehittää ja parantaa.

Balthazard uskoo, että neurotieteelliseen tutkimukseen perustuvalla johtamisen kehittämisellä on kaupallisia sovelluksia. ”Tutkijana suhtaudun terveen epäluuloisesti uusiin teorioihin ja käytäntöihin. Kokemukseni perusteella kuitenkin uskon, että neurotieteellistä lähestymistapaa voidaan soveltaa kaupallisesti jo lähitulevaisuudessa.”

Ajatusten voimalla

Myös kognitiotieteen professori Christina Krause Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitokselta tutkii parhaillaan johtajien aivotoimintaa. Hän johtaa kiehtovaa DYMIRYM-hanketta (Do you mind if I read your mind?). Pilottivaiheessa olevassa hankkeessa hyödynnetään neurotieteitä johtamisen ja johtamiskoulutuksen kehittämisessä. ”Päätavoitteena on parantaa johtajien itsetuntemusta antamalla heille ainutlaatuista tietoa, jota he eivät voi saada muuta kautta. Toivomme, että he hyödyntävät tätä tietoa henkilökohtaisessa kehityksessä”, Krause sanoo.

Hankkeessa tutkitaan, miten johtamisen tärkeimpiä osatekijöitä voidaan tarkkailla aivoissa. Tutkijat selvittävät, miten aivot aktivoituvat johtamiseen liittyvien ajatusten ja tekojen seurauksena ja millaisia eroja aivorakenteissa on havaittavissa. ”Käytämme apuna aiemmissa kognitiotieteen tutkimuksissa kehitettyjä EEG-työkaluja”, Krause kertoo.

Hanke auttaa johtajia selvittämällä, kuinka heidän aivonsa reagoivat tyypillisiin johtamistilanteisiin. ”DYMIRYM-hankkeen tulokset valottavat johtajien stressinsietokykyä. Ne auttavat heitä huomaamaan, murtuvatko tai ylireagoivatko he paineen alla vai käyttäytyvätkö he samalla tavalla kuin muulloinkin. Näillä kiihtymiseen ja stressiin liittyvillä havainnoilla voi olla myös kaupallisia sovelluksia.”

Koko potentiaali käyttöön

DYMIRYM-tutkimushankkeen rahoittajiin kuuluu myös Aalto University Executive Education Oy:n Leadership Lab^® -hanke, jonka tavoitteena on auttaa asiakkaita luomaan äärimmäistä johtajuutta eli 10X-johtajuutta. Huotarin mukaan 10X-johtajuus on ”johtajuuden kehittämistä sellaiselle tasolle, että se kymmenkertaistaa yrityksen kompetenssin ja kyvykkyyden”. Tavoitteeseen pyritään yhdistämällä eri alojen asiantuntemusta.

”Neurotieteistä on tulossa tärkeitä innovaatiotekijöitä liikealan koulutuksessa”, Huotari sanoo. ”Tutkimustulokset valottavat esimerkiksi käyttäytymisen syitä. Neurotieteellinen tutkimus tuottaa tiukkaa asiatietoa ihmisten käyttäytymisestä, jota edelleenkin pidetään jotenkin epämääräisenä ja jopa järjettömänä liiketoiminnan osatekijänä. Tutkimuksen myötä tulemme entistä tietoisemmiksi reaktioistamme ja käyttäytymisestämme ja pystymme muuttamaan niitä. Oman toiminnan arviointitaidot ovat olennainen osa johtamisen kehittämistä.”

Huotari on erittäin toiveikas tutkimushankkeen tulosten suhteen. ”Toivomme löytävämme tietoa, jonka avulla voimme tarjota entistäkin tehokkaampaa valmennusta ja johtamiskoulutusta.”

Neurotieteiden tutkimustuloksiin kannattaa siis kiinnittää huomiota, jos tavoitteena on johtajuuden ja organisaation parantaminen. Neurotieteissä on tulevaisuus.

___________________________________________________________________

Tietoisempaa johtamista

Yritysvalmentaja ja NeuroLeadership-tutkimuslaitoksen perustajajäsen Josephine Thomson näkee neurotieteelliseen tutkimukseen perustuvien johtamistekniikoiden hyödyt työssään käytännön tasolla. Thomsonin mukaan yhä useampi yritys on kiinnostunut näistä tekniikoista. ”Yritykset hakevat kasvua erittäin tiukassa kilpailutilanteessa: resurssit ovat niukkoja, talouden kehitystä on vaikea ennustaa ja kilpailu on maailmanlaajuista”, Thomson sanoo.

”Neurotieteiden edistysaskeleet auttavat meitä kehittämään entistä parempia johtamistapoja, jotka synnyttävät kestävää kasvua. Aivojen toiminnan ymmärtäminen edistää merkittävästi käytännön taitojen kehittämistä neurotieteelliseen tutkimukseen perustuvan johtamisen painoalueilla eli päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa, tunteiden säätelyssä ja paineen alla toimimisessa, yhteistyössä ja muiden toimintaan vaikuttamisessa sekä kestävän muutoksen edistämisessä.”

Thomson uskoo vakaasti, että neurotieteellisen tutkimuksen tulokset parantavat johtamista sekä ajattelun että tekojen tasolla. ”Omat neurotieteiden opintoni ovat selvästi tehostaneet valmennustyöni vaikutuksia. Konkreettisten tulosten vuoksi aivotutkimuksen soveltaminen johtamiseen on myös erittäin koukuttavaa.”

___________________________________________________________________

Sähköposti, Facebook, Google, Twitter – mitä huomion hajottaminen tekee aivoillemme?

Mitä teet juuri nyt? Oletko syventynyt tämän kirjoituksen lukemiseen vai teetkö samalla jotain muuta? Tarkistitko sähköpostit? Tekeekö mielesi käydä netissä katsomassa tuoreimmat uutisotsikot? Ehkä käväisit jo Facebookissa tai Twitterissä? Jos mielesi harhailee asiasta toiseen, et ole yksin ongelmasi kanssa.

UCLA-yliopistossa työskentelevä johtava yhdysvaltalainen neurotieteilijä Gary Small kysyy, tuhoaako taukoamaton tietotulva keskittymiskykymme. Teknologia on parantanut ja helpottanut elämäämme, mutta tutkimusten mukaan se on saattanut myös lisätä tarkkaavaisuushäiriöitä, masennusta, ahdistuneisuutta, autismia ja eristyneisyyttä.

Vuonna 2008 julkaistussa kirjassaan iBrain: Surviving the Technological Alteration of the Modern Mind Small selvittää, kuinka Internet on muuttanut aivojamme. Hän jakaa ihmiset kahteen ryhmään: digimaailman alkuperäisasukkaisiin ja siirtolaisiin. Alkuperäisasukkaat ovat alle 30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet teknologiaa koko ikänsä. Yli 30-vuotiaat käyttäjät ovat siirtolaisia. Nettisurffailun aikana otetut aivokuvat osoittavat, että alkuperäisasukkaiden aivotoiminta on huomattavasti vilkkaampaa kuin digisiirtolaisten aivotoiminta, etenkin aivojen etuotsalohkossa, jonka toiminta liittyy päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun.

Small pyysi digisiirtolaisia surffaamaan netissä tunnin päivässä ja toisti kokeen kuuden päivän kuluttua. Nyt siirtolaisten aivotoiminta muistutti huomattavasti enemmän alkuperäisasukkaiden aivotoimintaa. ”He viettivät Internetissä vain viisi tuntia, mutta heidän aivonsa ehtivät jo ohjelmoitua uudelleen”, Small kirjoittaa.

Huomion keskittämisestä on hyötyä

Multitasking eli usean tehtävän hoitaminen samanaikaisesti saattaa kuulostaa tehokkaalta toimintatavalta. Smallin mukaan se kuitenkin vie huomion pois olennaisesta: emme keskity mihinkään vaan pysyttelemme ainoastaan ajan tasalla. Kun kehitämme ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon liittyviä taitojamme, muut taitomme heikkenevät. ”Kun aivojen huomio kiinnittyy uusien teknologiataitojen opetteluun, se siirtyy samalla pois perustärkeistä sosiaalisista taidoista”, Small kirjoittaa.

Teknologian vaikutuksia aivotoimintaan pohtii myös Nicholas Carr kirjassaan The Shallows: What the Internet is Doing to Our Brains, joka oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi vuonna 2011. Carr oli huomannut muutamaa vuotta aiemmin, ettei hän pystynyt enää keskittymään kunnolla esimerkiksi hyvän kirjan lukemiseen.

Keskittyminen pirstaloituu

”Kun olin saanut luettua pari kappaletta tai pari sivua, mieleni alkoi harhailla asiasta toiseen samalla tavalla kuin Internetissä, kun tarkistan sähköpostit vähän väliä, napsauttelen linkkejä ja siirryn sivulta toiselle”, Carr kertoo. Kun hän kyseli asiasta tuttaviltaan, moni kertoi kärsivänsä keskittymiskyvyn herpaantumisesta. Ihmiset olivat huolissaan siitä, kuin Internet muuttaa ajattelua ja käyttäytymistä.

Carrin mukaan kirjat edistävä syvällistä ajattelua ja pitkäaikaista keskittymistä, mutta Internet houkuttelee meitä hypähtämään ajatuksesta toiseen. ”Internetissä surffatessa on kyllä mahdollista ajatella syvällisesti. Teknologia ei kuitenkaan edistä tai palkitse syvällistä ajattelua, vaan se saa meidät käyttäytymään kuin laboratoriorotat: painelemme jatkuvasti erilaisia vipuja saadaksemme murusen sosiaalista tai älyllistä ravintoa.”

Carrin mukaan aivojen työmuisti ei yksinkertaisesti riitä valtavien tietomäärien käsittelyyn. Aivot pystyvät käsittelemään kerrallaan vain kahdesta neljään asiaa, ja nettisivuilla on yleensä huomattavasti enemmän linkkejä ja mainoksia. Jokainen uusi tiedonmuru syrjäyttää edellisen, ennen kuin aivot ehtivät käsitellä sen kunnolla ja siirtää pitkäaikaiseen muistiin. Emme saa tietoa tasaisena virtana, jota voisimme käsitellä omaan tahtiimme. Saamme valtavan määrän virikkeitä lukuisista lähteistä, mikä johtaa nopeasti ylikuormitukseen.