TEKSTI: VEIKKO JÄÄSKELÄINEN, MBA-OHJELMAJOHTAJA 1984–1992

Johtajakoulutus aloitettiin Suomessa 1980-luvulla. Vain harva osasi tuolloin ennustaa, kuinka pitkälle koulutus kehittyy. Joskus uusien asioiden omaksuminen ottaa aikansa, mutta sen jälkeen vain taivas on rajana.

Financial Times arvioi säännöllisesti eurooppalaiset kauppakorkeakoulut. Tuoreimman tilaston mukaan Aalto-yliopiston EMBA-ohjelma on maailman 50 parhaan ohjelman joukossa. Tästä saavutuksesta sopii jo olla ylpeä.

Kovin moni enää muista, kuinka vaisusti MBA- ja EMBA-ohjelmat otettiin aluksi vastaan. Kansainvälinen koulutus ei herättänyt kiinnostusta 1970-luvulla. Tuolloin oli vaikea kuvitella, että koulutusohjelmia vietäisiin tulevaisuudessa Helsingistä kauas maailmalle, kuten Singaporeen, Koreaan ja Taiwaniin.

Minun käsitykseni kansainvälisistä tutkinto-ohjelmista syveni ja monipuolistui, kun työskentelin useamman vuoden Carnegie Mellon -yliopistossa Pittsburghissa. Kävin työn ohessa paikallisen EMBA-ohjelman luennoilla ja opin samalla paljon myös itse ohjelmasta.

Ajatukseni kansainvälisestä  koulutuksesta eivät kuitenkaan herättäneet innostusta, kun palasin Suomeen. Muutaman vuoden kuluttua Helsingin kauppakorkeakoulu antoi kuitenkin periksi: sain luvan järjestää koulutusta työssäkäyville ammattilaisille sillä ehdolla, että hankin itse koulutukselle rahoituksen ja tilat enkä palkkaa vakituisia työntekijöitä.

Kansainvälisen koulutuksen hidas kehitys Suomessa ei ollut minulle yllätys. Kehitys oli ollut hidasta myös Yalen yliopistossa, jossa opiskelin 1950-luvulla. Korkeakoulut ovat usein jopa kirkkoja ja armeijaakin konservatiivisempia laitoksia.

Tartu tilaisuuksiin

Yleensä kehitys edellyttää ulkopuolista panostusta. Kun työskentelin teollisuuden palveluksessa, tutustuin kauppa- ja teollisuusministeriön keskeisiin virkamiehiin. Heidän avullaan sain lopulta järjestettyä koulutukselle pienen alkupääoman, vaikka asia olisi pikemminkin kuulunut opetusministeriön hallinnonalaan.

Hyödynsin mahdollisuudet, mutta luotin myös intuitiooni. Minulla oli 1980-luvulla jo sen verran ikää ja kokemusta, etten säikähtänyt pieniä vastoinkäymisiä.

Ensimmäinen MBA-ohjelmamme alkoi tammikuussa 1984. Melko pian sen jälkeen huomasimme, että myös urallaan pidemmälle edenneet johtajat kaipasivat erityiskoulutusta. Halusimme luoda ohjelman, jossa voi opiskella iltaisin ja viikonloppuisin. Niin sai alkunsa EMBA-ohjelma.

Miksi Aasia?

Yhä useampi yritys toimi tulloin myös Aasiassa, ja aasialaiset yritykset halusivat kansainvälistyä.

Löysin sattumalta erinomaisen yhteistyökumppanin: eteläkorealaisen professorin Dong-Sung Chon, joka oli opiskellut Harvardissa ja työskennellyt Soulin yliopistossa.

Lähetin hänelle kirjeen – sähköpostia ei ollut vielä olemassa. Kysyin kirjeessäni, haluaisiko hän käydä aika ajoin Suomessa opettamassa. Hän ei päässyt heti tulemaan, mutta yhteistyömme alkoi muutamaa vuotta myöhemmin. Syksyllä 1994 Cho ilmoitti, että hän haluaa perustaa Koreaan EMBA-ohjelman yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa. Olin tuolloin kauppakorkeakoulun rehtori ja vastasin, että olemme kiinnostuneita yhteistyöstä. Ensimmäinen ohjelma käynnistyi Soulissa jo syyskuussa 1995. Myöhemmin koulutusta alettiin tarjota myös Singaporessa.

Aasiassa järjestetyt koulutusohjelmat ovat osoittautuneet menestyksiksi kovasta kilpailusta huolimatta. Tuhannet korealaiset johtajat ovat jo suorittaneet KEMBA-ohjelman. Meillä on vahvat yhteydet myös muihin Aasian maihin, kuten Singaporeen ja Taiwaniin.

EMBA-ohjelmamme suorittaneet opiskelijat ovat menestyneet työelämässä, yrittäjinä ja monikansallisten yhtiöiden huippujohtajina. On kiehtovaa nähdä, miten pitkälle olemme päässeet – myös maantieteellisesti. On myös hienoa huomata, kuinka vahvat juuret meillä on.